Tekstit

Talvisodassa 1939

  Isoisälläni Kalle- vaarilla oli paljon puoliserkkuja.   Ne olivathnen isänsä Juho Lindroosin (ent. Selkee) edellisestä liitosta. AnnaStina, Santra ja Emma Emma meni Leinosen Kustaan kanssa naimisiin.  Leinosen Emmalla oli ainakin kolme lasta: Viljo, Esteri ja Eetu. Esteri oli Kalle-vaaria jonkun verran vanhempi ja hän puhui Kalle-enosta, mikä huvitti meidän isää. (Isä ei tiennyt, että he olivat suurinpiirtein saman ikäisiä kuitenkin, mutta yleenshän enot ovat huomattavasti vanhempia) Tämä Esterin Eetu -veli kävi siinä suunnilleen 1938 katsomassa Muroleessa sukulaisiaan, ainakin meillä, Jussilassa ja Töyssyssä, missä oli enot, koska heillä oli yhteinen isä Eetun äidin kanssa. Tämä Eetu Leinonen oli sitten talvisodassa keittiömiehenä ja löydettiin kenttäkeittiön luota Tolvajärvellä joulukuussa 1939. Pistin oli ollut kivääriin kiinnitettynä ja varsin paljon vainajan ympärillä kun suomalaiset ajan perästä saivat kenttäkeittiön haltuunsa. ”Käyn kuin varmuuden vuoksi ka...

Enoni joutuu Lapin sotaan

Kuva
  Niin Olavin matka jatkuu Savonrannasta ylöspäin. Kun saksalaiset ovat vielä Rovaniemessä, Olavin majapaikka on Oulu. Kiivaita taisteluita käytiin vielä marraskuussa edelleen saksalaisia   vastaan kun Olavin asemapaikka siirtyy Oulun kautta Rovaniemelle. Saksalaiset olivat jättäneet lokakuussa   Rovaniemen ja lähteneet käpälämäkeen Pohjoista kohti.   Olavi saapuu sen jälkeen porukoineen poltetun Kauppalan raunioille. Marraskuun 20.päivä hän kirjoittaa 14 vuotiaalla sisarelleen eli äidille: Heipä hei Nelly tyttö!   Terveiset täältä Rovaniemen seutuvilta saapukoot sinne. Nyt sitä on päässyt tänne kauemmaksi kuin Oulu. Kyllä tämä Rovaniemen Kauppala on aivan kauhean näköinen kuten olet nähnyt kuvista.   Olavi oli eversti Sarkolan joukoissa. Sarkolan tehtävänä oli järjestää ilmasotaa saksalaisia vastaan. Piti saada Rovaniemen lentokenttä toimintakuntoon ja perustaa lisäksi sotilaskenttiä myös lähistölle. Sarkola koulutti Ilmavoimia viestintään ja hänelle oli...

Veljekset kaatuvat peräkkäisinä päivinä jatkosodan alkaessa elokuussa 1941

 Jalmari (1890 -1977) oli sukulainen kolmannen mummun avioliiton kautta.  Näin sotien aikaan tulee mieleen Jalmarin kahden pojan menetys vuonna 1941. Pojat kaatuivat peräkkäisinä päivinä 14.8 ja 15.8.1941. Tarina kertoo, että Jalmarin tumma tukka muuttui viikoissa tai jopa päivissä surusta valkoiseksi.  Tässä se lyhyesti: Pojat Lauri (Lassi)  (s.1914) ja Martti (s.1920) lähtivät jatkosotaan heti sodan alettua juhannuksena 1941. Lähdettiin hyökkäämään Suomen rajalta Laatokan pohjoisosaan, tavoitteena Sortavala. Hyökkäys kohti Sortavalaa eteni vaivoin ja suurin tappioin. Vastassa olikin Neuvostoliiton kokeneet valiojoukot, jotka olivat asemissa ja bunkkereissa teiden varsilla. Kirkontorneista ammuttiin konekivääreillä. Pojat olivat eri rykmenteissä. Martti Jr 9 ja Lauri Jr 37:ssä. Molemmat rykmentit oli jatkosotaa varten perustettuja rykmenttejä. Jr 37 oli valiojoukkoa, joka koostui poikkeuksellisesti vain Etelä -Pohjanmaan suojeluskuntien reserviläisistä. Sen ensimm...

Pikkuserkku haavoittuu Äänislinnaa valloittaessaan syksyllä 1941

Kuva
  Aunuksen  Karjalaa valloittamassa Unto oli yksi isän serkuista. Unto meni armeijaan normaalisti noin vuonna 1933 ja sieltä päästyään Vääpelinä hän jatkoi laki – opintojaan. Hänet kutsuttiin talvisotaan 1939 siis 26 – vuotiaana ja hän kävi talvisodan aikana upseerikoulun ja oli talvisodan lopulla jo vänrikki. Välirauha e Karjalaa valloittamassa i kestänyt kauaa ja Unto lähti jatkosotaan heti kesällä 1941 kohti heimomaita. Suomi kävi hyökkäyssotaa ja Unto oli päällikkönä kevyessä patteristossa no 11.  Hänen patteristonsa oli motorisoitu liikkuvaan hyökkäykseen soveltuva tykistö, joka eteni nopeaa vauhtia eteenpäin ottaen mallia saksalaisesta salamahyökkäyksestä.  Unton tykeistä monet olivat talvisodasta saatua sotasaalista, helposti liikutettavaa pienempikalibeerista laatua.  Tätä tykistön ja panssarivaunuosastoa johtaa  eversti Lagus, joka tukee Hynnisen johtamaa jääkärijoukkoa. Suomen armeija etenikin heimomaille kauas Aunuksen karjalaan juuri useid...

Eno odottelee lähtöä Lapin sotaan 26.9.1944

Kuva
 Rauha oli tullut Neuvostoliiton ja Suomen välille 4.9.1944  Isäni oli ollut lähtövalmiudessa etulinjaan Ravijoelta, mutta ei ehtinyt sotaan ja oli edelleen Ravijoen kasarmeissa. Isän veli oli jo kotonaan toipumassa haavoittumisestaan. Enoni oli vasta ehtinyt rajojen takaa Suomeen Savonrantaan turvaan, mutta hänellä oli vielä puoli vuotta palvelusaikaa jäljellä.    Enon  kirje tulee vielä Karjalasta   Savonrannasta 26.9. 1944. Hänen joukkonsa ovat pysähtyneet hetkeksi varustautumaan pieneen noin 1000 asukkaan kirkonkylään Savonlinnan yläpuolella. Kenttäpostia: Pysähdys Savonrannassa Savonrannassa  26.9 -44. Täällä sitä taas ollaan, tultiin pitkä hujaus Länteen päin. Tää on aivan täydellinen siviilikylä ja vielä kirkonkylä. On paljon uudempi kylä kuin Ähtärin kirkonkylä. Naisia on aivan tarpeeksi, niiden kanssa sitä on oltu ja remuttu yössä. Kahviloita on 4. Nyt on saanut maitoakin juoda yllin kyllin, vaikka ei tämä varsinainen maitokylä olekkaan...

Äidin Lanko Viipurin meritaistelussa kesällä 1944

   Heinäkuun tilanne  Suomenlahdella 1944 Toinen sukulaiseni oli palvellut merisotilaana panssarilaiva Ilmarisella sen uppoamiseen asti syyskuussa 1941. Sen jälkeen hän oli tykkivene Uusimaalla. Heinäkuussa hän joutui Viipurinlahden taisteluoihin laivallaan. Tykkivene Uusimaa matkasi heinäkuun alussa   kohti Viipurinlahtea kuten koko Suomen laivasto estämään Punalaivaston kuljetuksia Teikarin saareen,   jota venäläiset yrittävät vallata tukikohdakseen turvatakseen kulkuyhteydet Viipuriin, joka oli viikko sitten joutunut venäläisten valloittamaksi. Puna-armeeja aloitti Viipurin lahteen johtavan reitin varrella olevien saarien valtaamisen 30.6. ja strategisesti tärkein niistä oli Teikarin saari. Suomen laivasto kutsuttiin estämään punalaivaston tunkeutumien Viipurinlahdelle.   Heinäkuun 4. päivä   klo 15.54 Suomen laivasto oli Teikarin saaren edustalla ja puna-laivasto hyökkää sitä kohti ja hyökkäys saadaan torjuttua. Venäläiset kuitenkin vaihtavat t...

Heinäkuun 18.päivä 1944 lähtee kenttäpostia Enoltani

  Suojärven taistelut käytiin 11.- 17.7.1944. Tuon viikon aikana  enoni yksikkö siirtyi taistelevan rintaman läpi lännemmäksi varmaankin jonnekin Karjalaiskylään, Laatokan pohjoispuolella. Suomeen on kuitenkin matkaa vielä joitain satoja kilometrejä. Kirje lähtee 18.7.1944 ...paljon on minunkin tuttuja kuollut, minulla ei nyt ole aivan vaarallinen paikka, mutta monta kertaa on ollut. On saanut ajatella, että varmasti menen… mutta ei meidän porukasta ole yksikään haavoittunut, mutta yhden jalka on katkennut, kun hyppäsi auton lavalta alas metsään, lentokoneet pääsi yllättämään, nekin meni yli siinä hypätessä.  Tällaista on sattunut monta kertaa, että on joutunut pommisateeseen ja konekivääritulen alaiseksi.   Lähdimme sieltä pois kun rupes tuleen kranuja niin, että ei ois kauaa kestänyt. Nyt olemme 10 km kauempana ja täällä ei ole niin paljon häirintää, saa  rauhassa hoitaa tehtäviään.  Enempi tekis mieli kirjoittaa, mutta sotasalaisuuden vuoksi ei nyt ...