Pikkuserkku haavoittuu Äänislinnaa valloittaessaan syksyllä 1941
Unto oli yksi isän serkuista. Unto meni armeijaan normaalisti noin vuonna 1933 ja sieltä
päästyään Vääpelinä hän jatkoi laki – opintojaan. Hänet kutsuttiin talvisotaan 1939 siis 26 – vuotiaana ja hän kävi talvisodan aikana upseerikoulun ja oli talvisodan lopulla jo vänrikki. Välirauha eKarjalaa valloittamassai kestänyt kauaa ja Unto lähti jatkosotaan heti kesällä 1941 kohti heimomaita. Suomi kävi hyökkäyssotaa ja Unto oli päällikkönä kevyessä patteristossa no 11. Hänen patteristonsa oli motorisoitu liikkuvaan hyökkäykseen soveltuva tykistö, joka eteni nopeaa vauhtia eteenpäin ottaen mallia saksalaisesta salamahyökkäyksestä. Unton tykeistä monet olivat talvisodasta saatua sotasaalista, helposti liikutettavaa pienempikalibeerista laatua. Tätä tykistön ja panssarivaunuosastoa johtaa eversti Lagus, joka tukee Hynnisen johtamaa jääkärijoukkoa. Suomen armeija etenikin heimomaille kauas Aunuksen karjalaan juuri useiden nopeasti siirrettävien tykkipatterien avulla. Hyökkäyksen ensimmäinen vaihe alkoi heinäkuussa 1941. Vanha raja ylitettiin jo 22.7.1941 ja Laatokan koillispuoli valloitettiin melko nopeasti ohuen venäläisen rintaman vuoksi. Sen jälkeen suomalaisten hyökkäys hidastui ja siihen tuli taukoa.
Hyökkäyksen toinen vaihe aloitettiin syyskuussa. Yleishyökkäys Syvärille alkoi 3.9. 1941. Unton patteristo eteni
Laatokan pohjoispuolella ensin kohti kaakkoa ja sitten itään. Taisteluja käytiin ensin Raja-Karjalan
Korpiselällä, Kokkarissa, Aunuksen kaupunki vallattiin 5.9 ja Syvärille
saavuttiin 17.9. Vastarannalla siinteli jo
Lotinanpellon kaupunki. Se jäi kuitenkin
valloittamatta ja vihollinen poltti Syvärin sillan seuraavana päivänä, mutta
sekään kuitenkaan haitannut menoa, sillä mutta Syväri ylitettiin nopeasti Lotinanpellon kaupungin
itäpuolelta, josta käännyttiin itää ja sitten koilliseen seuraten jotain tietä,
joka vie kohti Petroskoita. Ollaan
alueella, jossa oli ja on edelleen hyvin harvaa asutusta. Syvärin maastoon
tehtiin hetkeksi asemat 17.9 noin 75 km Mäkri- järven itäpuolella eli oltiin jo
melko lähellä Äänistä, Euroopan toiseksi suurinta järveä. Matka hidastui, koska
välillä oli 6-7 km vellitietä, mutta 19.9.oltiin Pitkäjärven länsipuolella. Sotapäiväkirjoissa
on sitten outoja kylännimiä, mutta seuraavana onkin jo tunnetumpi paikka
nimeltään Latva, jonne tullaan 22.9. Muurmanskin
rata kulkee Latvan läpi. Sitten
tullaankin ruuhkaiseen paikkaan nimittäin Petäjänselkään. Sotahistoriassa
kuvaillaan Petäjänselkää 23.9 seuraavasti:
Jatkosodassa Petäjäselän kylän valtasi
Taisteluosasto Hynninen (Vahv. JP 3) ”23.9.1941. Näin Äänisen rantatie
saatiin alle, ja taisteluosasto jatkoi pohjoiseen kohti Petroskoita. Hynnisen
jäljessä muu Osasto Lagus eteni kylän kautta myös pohjoiseen, ja lännestä
saapuneen 7.Divisioonan pääosat kääntyivät etelään, Syvärin suuntaan.
Petäjäselkä oli siis hetken kuin liikenteenjakaja: yhden viikon aikana
parikymmentätuhatta sotilasta kaikkine sotaväen varusteineen, panssareineen,
kuorma-autoineen, tykkeineen ja muine kalustoineen kulki tämän kylän kautta.
Kylän raitilla oli sellainen liikennemäärä, ettei koskaan ennen. Tai
milloinkaan sen jälkeen. ENa 2017.”
Unton patteristo siis tuli
perässä ja oli Petäjävedellä seuraavana päivänä 24.9. Matka jatkui kuitenkin
saman tien Derevjanin kylään(=Puujoki), missä joukot kohtasivat vihollisen
ankaraa vastustusta. Taistelu on nimettiin Uusiselän taisteluksi, koska Puujoen
kautta yritettiin vallata Uusijoen aluetta.
Sotapäiväkirjassa kuvataan taisteluja yöllä 24.9 – 25.9. Unton on
täytynyt haavoittua tässä taistelussa, koska 25.9 mainitaan vänrikki Unto
Lehmusvirran haavoittuneen vaikeasti.
Seuraavat maininnat ovat 27.9 ollaan 12 km päässä Petroskoista ja 28.9
Jääkärit etenevät Rantatietä pitkin Petroskoihin. Patteristo on 29.9.
Uudenkylän pohjoisosissa. Jääkärit saapuvat ensimmäisinä Petroskoihin, jonka
saa myöhemmin todeta Lännestä tullut Väinö Linnan ”Tuntematon sotilas” kirjan
henkilöt, että he myöhästyivät.
Kantakortissa on
maininta, että Unto haavoittui Petroskoissa 24.9. 1941. Viimeinen taistelu,
johon hän osallistui oli Uusiselän taistelu Petroskoin lähellä.
Selvitys Unton sotapolusta sai alkunsa Isä- Kallen
muisteluista Untosta, että Unto haavoittui suuhun Karhumäen suunnalla. Karhumäkeä
kohti siis mentiin, mutta Unto ei kuitenkaan ehtinyt Karhumäkeen asti, joka
valloitettiin vasta joulukuun 4. päivä eikä hän ehtinyt näkemään reitin
varrella olevaa Petroskoinkaan valtausta,
koska haavoittui 24.9 Petroskoin esikartanossa Uusiselällä ja Petroskoihin
päästiin vasta 29.9.1941.
Kun Petroskoita vallattiin syyskuun lopulla Unto oli jo
matkalla lentokoneessa kohti Suomea ja Sotasairaalaa 25. Sen isäkin oli kuullut, että Unto sai
lentokonekyydin Suomeen Äänisen rannalta noin 500 km päästä nykyiseltä rajalta.
Petroskoin läheltä oli ilmeisesti onnistuttu valtaamaan
lentokenttä ja se saattoi olla Uuselän lähellä, koska Uusselkä oli
kommunistijohtajien huvila-aluetta, joten heillä luonnollisesti oli kaikki
mahdolliset kuljetusmuodot huviloineen käytössä.
Unton vammat täytyivät olla pahat, sillä kantakortin mukaan
hänet on kotiutettu sotasairaalasta vasta 30.11.1944 eli sairastamista on
kestänyt 3 vuotta 5 kk 13 päivää. Senkin jälkeen on hoitoa jatkettu
vielä kaksi vuotta kesään 1946 asti.
Isä on kertonut, että Untolle jäi paha puhevamma, koska
hänen kielensä oli poikki. Kaikesta huolimatta Unto luki lakiopintonsa loppuun
sodan jälkeen ja toimi varatuomarina. Kantakortissa hänet mainitaan Aitolahden
verojohtajana. Unton isä Anton ajeli vielä taksiajoja sodan jälkeen samalla
vanhalla hopallaan, jota ihmiset koittivat välttää, koska oli jo parempiakin
takseja.


Kommentit
Lähetä kommentti