Pikkuserkku haavoittuu Äänislinnaa valloittaessaan syksyllä 1941

 

Aunuksen  Karjalaa valloittamassa

Unto oli yksi isän serkuista. Unto meni armeijaan normaalisti noin vuonna 1933 ja sieltä
päästyään Vääpelinä hän jatkoi laki – opintojaan. Hänet kutsuttiin talvisotaan 1939 siis 26 – vuotiaana ja hän kävi talvisodan aikana upseerikoulun ja oli talvisodan lopulla jo vänrikki. Välirauha eKarjalaa valloittamassai kestänyt kauaa ja Unto lähti jatkosotaan heti kesällä 1941 kohti heimomaita. Suomi kävi hyökkäyssotaa ja Unto oli päällikkönä kevyessä patteristossa no 11.  Hänen patteristonsa oli motorisoitu liikkuvaan hyökkäykseen soveltuva tykistö, joka eteni nopeaa vauhtia eteenpäin ottaen mallia saksalaisesta salamahyökkäyksestä.  Unton tykeistä monet olivat talvisodasta saatua sotasaalista, helposti liikutettavaa pienempikalibeerista laatua.  Tätä tykistön ja panssarivaunuosastoa johtaa  eversti Lagus, joka tukee Hynnisen johtamaa jääkärijoukkoa. Suomen armeija etenikin heimomaille kauas Aunuksen karjalaan juuri useiden nopeasti siirrettävien tykkipatterien avulla. Hyökkäyksen ensimmäinen vaihe alkoi heinäkuussa 1941. Vanha raja ylitettiin jo 22.7.1941 ja Laatokan koillispuoli valloitettiin melko nopeasti ohuen venäläisen rintaman vuoksi. Sen jälkeen suomalaisten hyökkäys hidastui ja siihen tuli taukoa. 

Hyökkäyksen toinen vaihe aloitettiin syyskuussa. Yleishyökkäys Syvärille alkoi 3.9. 1941. Unton patteristo eteni Laatokan pohjoispuolella ensin kohti kaakkoa ja sitten itään.  Taisteluja käytiin ensin Raja-Karjalan Korpiselällä,  Kokkarissa,  Aunuksen kaupunki vallattiin 5.9 ja Syvärille saavuttiin 17.9.  Vastarannalla siinteli jo  Lotinanpellon kaupunki. Se jäi kuitenkin valloittamatta ja vihollinen poltti Syvärin sillan seuraavana päivänä, mutta sekään kuitenkaan haitannut menoa, sillä mutta Syväri  ylitettiin nopeasti Lotinanpellon kaupungin itäpuolelta, josta käännyttiin itää ja sitten koilliseen seuraten jotain tietä, joka vie kohti Petroskoita.  Ollaan alueella, jossa oli ja on edelleen hyvin harvaa asutusta. Syvärin maastoon tehtiin hetkeksi asemat 17.9 noin 75 km Mäkri- järven itäpuolella eli oltiin jo melko lähellä Äänistä, Euroopan toiseksi suurinta järveä. Matka hidastui, koska välillä oli 6-7 km vellitietä, mutta 19.9.oltiin Pitkäjärven länsipuolella. Sotapäiväkirjoissa on sitten outoja kylännimiä, mutta seuraavana onkin jo tunnetumpi paikka nimeltään Latva, jonne tullaan 22.9.  Muurmanskin rata kulkee Latvan läpi.  Sitten tullaankin ruuhkaiseen paikkaan nimittäin Petäjänselkään. Sotahistoriassa kuvaillaan Petäjänselkää 23.9 seuraavasti:  Jatkosodassa Petäjäselän kylän valtasi Taisteluosasto Hynninen (Vahv. JP 3) ”23.9.1941. Näin Äänisen rantatie saatiin alle, ja taisteluosasto jatkoi pohjoiseen kohti Petroskoita. Hynnisen jäljessä muu Osasto Lagus eteni kylän kautta myös pohjoiseen, ja lännestä saapuneen 7.Divisioonan pääosat kääntyivät etelään, Syvärin suuntaan. Petäjäselkä oli siis hetken kuin liikenteenjakaja: yhden viikon aikana parikymmentätuhatta sotilasta kaikkine sotaväen varusteineen, panssareineen, kuorma-autoineen, tykkeineen ja muine kalustoineen kulki tämän kylän kautta. Kylän raitilla oli sellainen liikennemäärä, ettei koskaan ennen. Tai milloinkaan sen jälkeen. ENa 2017.”

Unton patteristo siis tuli perässä ja oli Petäjävedellä seuraavana päivänä 24.9. Matka jatkui kuitenkin saman tien Derevjanin kylään(=Puujoki), missä joukot kohtasivat vihollisen ankaraa vastustusta. Taistelu on nimettiin Uusiselän taisteluksi, koska Puujoen kautta yritettiin vallata Uusijoen aluetta.  Sotapäiväkirjassa kuvataan taisteluja yöllä 24.9 – 25.9. Unton on täytynyt haavoittua tässä taistelussa, koska 25.9 mainitaan vänrikki Unto Lehmusvirran haavoittuneen vaikeasti.  Seuraavat maininnat ovat 27.9 ollaan 12 km päässä Petroskoista ja 28.9 Jääkärit etenevät Rantatietä pitkin Petroskoihin. Patteristo on 29.9. Uudenkylän pohjoisosissa. Jääkärit saapuvat ensimmäisinä Petroskoihin, jonka saa myöhemmin todeta Lännestä tullut Väinö Linnan ”Tuntematon sotilas” kirjan henkilöt, että he myöhästyivät.

.

 

 Kantakortissa on maininta, että Unto haavoittui Petroskoissa 24.9. 1941. Viimeinen taistelu, johon hän osallistui oli Uusiselän taistelu Petroskoin lähellä.

Selvitys Unton sotapolusta sai alkunsa Isä- Kallen muisteluista Untosta, että Unto haavoittui suuhun Karhumäen suunnalla. Karhumäkeä kohti siis mentiin, mutta Unto ei kuitenkaan ehtinyt Karhumäkeen asti, joka valloitettiin vasta joulukuun 4. päivä eikä hän ehtinyt näkemään reitin varrella olevaa  Petroskoinkaan valtausta, koska haavoittui 24.9 Petroskoin esikartanossa Uusiselällä ja Petroskoihin päästiin vasta 29.9.1941.

Kun Petroskoita vallattiin syyskuun lopulla Unto oli jo matkalla lentokoneessa kohti Suomea ja Sotasairaalaa 25.  Sen isäkin oli kuullut, että Unto sai lentokonekyydin Suomeen Äänisen rannalta noin 500 km päästä nykyiseltä rajalta.

Petroskoin läheltä oli ilmeisesti onnistuttu valtaamaan lentokenttä ja se saattoi olla Uuselän lähellä, koska Uusselkä oli kommunistijohtajien huvila-aluetta, joten heillä luonnollisesti oli kaikki mahdolliset kuljetusmuodot huviloineen käytössä.

Unton vammat täytyivät olla pahat, sillä kantakortin mukaan hänet on kotiutettu sotasairaalasta vasta 30.11.1944 eli sairastamista on kestänyt  3 vuotta 5 kk  13 päivää. Senkin jälkeen on hoitoa jatkettu vielä kaksi vuotta kesään 1946 asti.

Isä on kertonut, että Untolle jäi paha puhevamma, koska hänen kielensä oli poikki. Kaikesta huolimatta Unto luki lakiopintonsa loppuun sodan jälkeen ja toimi varatuomarina. Kantakortissa hänet mainitaan Aitolahden verojohtajana. Unton isä Anton ajeli vielä taksiajoja sodan jälkeen samalla vanhalla hopallaan, jota ihmiset koittivat välttää, koska oli jo parempiakin takseja.

 

 Unton 4 kk:n matka Äänisen rannalle päättyi vähän Äänislinnaa haavoittumiseen kasvoihin.  Hän ehti aivan vähän ennen haavoittumistaan nähdä Äänisen aaallot, ennenkuin kotimatka lentokoneen kyydissä alkoi.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tapahtui 80 - vuotta sitten huhtikuussa 1944

Eno odottelee lähtöä Lapin sotaan 26.9.1944

Enon joukkue lähtee myös kesäkuun puolivälissä 1944 Äänisen rannalta