Tapahtui 80 - vuotta sitten huhtikuussa 1944
Maalimansota
huhtikuussa 1944
Kun
isäni meni inttiin 22.2.1944
Vuonna
1944 oli sota, joka kosketti montaa
sukulaistani. Isäni Kalle sai kutsun sotaväkeen 4.2.1944. Mitä lienee ajatellut tuolloin 18 – vuotias
nuorukainen, koska oli jo varmaan kuullut
kaatuneista ikätovereistaan ja veljeltään, joka oli jo ollut 2 vuotta
sotatoimissa. Eikä silloin tullut kuuloonkaan muut vaihtoehdot kuin tarttua
aseeseen. Oli varmaan hieman eri tunnelmat aloittaa armeeja kuin tänä päivänä. Isäni oli astunut palvelukseen 22.2.1944 ja
saanut kiväärimiehen koulutuksen. Paikka on ollut JV.KouluK 28. 1. komppania. Koulutuskeskus sijaitsi Kanta-
Hämeen Kuurilassa, mutta siitä oli osia myös Lempäälässä. Talvella 1944 kasarmeissa riehui monenlaista
kulkutautia infulenssan lisäksi kurkkumätää ja tulirokkoa, joista mainitaan
Koulutuskeskuksen sotasairaalassa 10
ketromuksissa.
Huhtikuun
25. päivänä hän on saanut myös konepistoolimiehen arvonimen. Suomen rintamalla oli tuolloin vielä
rauhallisempi asemasotavaihe eikä siis ollut kiirettä minnekkään.
Enoni
meni samaan aikaan armeejaan
Enoni
oli saanut lykkäystä sodan alusta lähtien ruumiinvammansa vuoksi, mutta nyt
hänkin kelpasi palvelukseen ja astui samana päivänä kuin isäni 22.2.1944. Kyllä myös enon housut ovat
varmaan tutisseet kun asepukua on soviteltu. Enon peruskoulutus on alkanut Orivedellä JvKouluK29 koulutuskeskuksessa. Alokasaikaa
kesti kuukauden päivät ja ilmeisesti se tähtäsi jo erikoistehtävään eli
ilmavalvontaan, koska hänet on siirretty 1.4.1944 ilmavalvontajoukkoihin
E/IvP7. Olisikohan lähellä Tampereen Aitolahdessa ollut silloin jo tutka-asema
kuten myöhemmin. Ilmavalvontapataljoonia oli noin
kymmenkunta ja niistä osaa oltiin siirtämässä rintamalle ja siirrettävien
joukossa oli myös enon 7.Pataljoona. Lähtöä vain odoteltiin.
Setäni oli ollut jo pitkään
sodassa
Isäni veli oli
ollut jo syksystä 1942 lähtien armeejan leivissä. Kesän 1943 hän oli täydennyskoulutuksessa
Viipurissa, josta hänet siirrettiin Jalkaväkirykmenttiin (Jr II/57) syksyllä
1943. Vuoden 1943 lopussa kotiutettiin rintamalta vanhempia ikäluokkia ja
korvattiin ne nuoremmilla. Setä oli jo
tulossa siviiliajan varusmiesikään täyttäessään 20 vuotiaaksi seuraavana vuonna ja hänet voitiin vuodenvaihteessa 1943-44
siirtää täydennysmiehestä rintamasotilaaksi.
Niinpä setä korvasi jonkun vanhemman ikäluokan sotilaan 1.1.1944
Lempaalan rintamalla.
Setäni
sota
Munakukkula oli
ollut koko alkuvuoden molempien puolen tykistöjen ankaran tulituksen kohteena
ja siksi sen linnoitusasemat huonossa kunnossa.
Venäläisten sotatoimien kiihtyessä keväällä 1944 oli JR 57 on määrätty
korjaamaan Munakukkulan puolustusasemia. Oli ajateltu hankkia paremmat
puolustusasemat Lempaalanjärven heikkojen asemien sijasta.
Lempaalan rintama
on ollut huonosti varustettu, alavalle paikalle pehmeään, se oli hiekkaiseen
maahan tehty juoksuhauta korsuineen,
jonne rysällä oli hyvä näköyhteys.
Pataljoonat olivat vuoroin olleet reservissä ja vuoroin edessä. Nuoria ikäluokkia kuitenkin totutettiin
edelleen näin rintamaelämään. Tilannetta kuvataan myös leppoisasti. Sotapäiväkirjassa on jopa yöllä kalastettujen
haukien painot , suurimmat 2 kg. Säät kuvataan tarkasti ja huomionarvoista on
mm. vappuaattona satanut lumi 10 cm .
Timo viettikin sitten 20 v. syntymäpäivänsä lumisena vappuna Lempaalassa. Sen jälkeen kuvataan märkää alkukevättä kun
juoksuhautoja yritettiin pitää kuivina.
Vihollisen tulta tulee ajoittain, lentokoneiden pudottamat pommit ja tykkien ampumat lasketaan tarkasti,
haavoittuneita tai kaatuneita ei juurikaan ole. Rintamalla kuitenkin tapahtui. Ryssä teki ajoittaisia kranaatti-iskuja ja
pieniä hyökkäysyrityksiä suomalaisia härnäten.
Kommentit
Lähetä kommentti