Setäni haavoittuu venäläisten rynnäkössä Vuoksen yli 9.heinäkuuta 1944
Heinäkuun 8. päivä oli Jr
57 mennyt puolustamaan vielä Vuoksen eteläpuolella olevaa Äyräpään harjua,
mutta sen 5. komppania jäi reserviin pohjoispuolelle Vuosalmelle. Aamulla 9.päivä 1944 venäläiset tulivat Vuoksen yli ja 5. komppania
joutui torjuntataisteluihin ja sai vihollisen etenemisen pysäytettyä. mutta
sillanpääaseman he kuitenkin saivat Vuoksen siltä puolelta. Ernrothin rykmentti Jr7 oli vastuusta
alueesta Osa ryssistä oli päässyt kuitenkin melko syvälle aina kuuluisan
Ehrnroothin johtopaikkaan asti , jotka Ehrnrooth sai kuitenkin miehineen
lyötyä. Sen verran hätä Ehrnrothille
kuitenkin tuli, että Vuosalmen puolella olevista 6:n eri
joukko-osaston rippeistä koottiin yhteinen tilapäisosasto tekemään
vastahyökkäys tavoitteena ajaa vihollinen takaisin Vuokseen. Tähän tilapäisosastoon kuului myös Jr57:n
5.komppania. Tilapäisosasto lähti hyökkäämään avoimen pellon yli kohti
vihollisen sillanpääasemaa, mutta kohtasi
armottoman vastatulen suorasuuntaistykeistä ja maataistelulentokoneista.
Siihen päättyi sillä kertaa komppanian historia.
Taistelusta löytyi myös
kertomus yhdessä Jr 57 5.komppanian kanssa hyökänneen osasto Aholan( Er.P. 12)
19 vuotiaalta täydennysmieheltä Armas Varjoselta, joka seurasi myös 5.komppanian hyökkäystä omalta sektoriltaan:
” Saimme
käskyn lyödä Vuoksen yli tulleet venäläiset takaisin virtaan Mäntylän talon luona. Hyökkäyksen aikana
kohtasin elämäni ensimmäiset viholliset. Olin vain parinkymmenen metrin päässä,
kun havaitsin asemissa olevat vanjat. Jatkoimme hyökkäystä vihollisen asemia
kohtaan. Mäntylän talon suunnalla siihen
osallistui ainakin JR 57:n ja JR 7:n miehiä. Komppaniat pääsivät kovasti
yrittäen parinkymmenen metrin päähän tavoitteesta. Siihen eteneminen pysähtyi
kuin seinään. Tappiot olivat suuret ja joka puolella huudettiin lääkintämiehiä.
Lähimmäs vihollista päässeet miehet jäivät kaikki palaamatta.
Jr 57 :n 5.
komppanja sotapäiväkirja kertoo taistelusta: ” Klo 13 lähti komppania vastaiskuun, mutta päästyään
välitavoitteeseen Vuosalmen kylän ensimmäisiin taloihin, kohtasi se niin lujan
vastarinnan, että tavoitteen saavuttamiskäskystä oli luovuttava. Luutnantti
Gestrinin jäädessä varmistamaan saavutettua menestystä, muu komppania lähti
asemiinsa. Jääden loppupäiväksi varustustöihin lohkolleen…Komppanian tappiot
kuluneena päivänä; kaatuneina: Kuivasniemi, Niilo Viljanen, Albert Rajala, Onni
Lepistö, Seppo Järvenpää, Taisto Iivonen, Lauri Koskela, Veikko Suojanen, Onni
Kauranen. Haavoittuneita luutn Esko
Leppänen, vänr. Sakari Forsman ja 7 aliupseeria ja 43 miestä. (sotapäiväkirja
5./JR 57)
Setäni oli mukana tuossa rynnäkössä ja haavoittui olkapäähänsä. Maataistelukone pääsi yllättämään. Tapahtui muutakin. Setäni taistelutoveri, koulukaveri, lapsuudenystävä haavoittui pahasti. Setä yritti kantaa häntä turvaan, mutta joko haavoittumisen takia tai kantaessaan kun itse haavoittui, joutui jättämään toverinsa kentälle. Setä pelastettiin, mutta asetoveri jäi kentälle vielä pitkäksi aikaa ja kuoli haavoihinsa. Kun toveri saatiin viimein pois ei kukaan pystynyt häntä tunnistamaan ja hänen kohtalonsa oli pitkään epäselvä. Toivuttuaan setäni lähti etsimään häntä ja löysi ruumiin tunnistettavaksi jotenkin.
Majuri
Hänninen toi sen jälkeen muut Jr 57 komppaniat vastoin esikunnan käskyä pois
Äyräpään tulimyrskystä vastustaen näin esimiehiään. Myöhemmin Hännisen
omaehtoista ratkaisua pidettiin oikeana ja hän sai Mannerheimritarin ristin.
Kommentit
Lähetä kommentti