Setäni haavoittuu venäläisten rynnäkössä Vuoksen yli 9.heinäkuuta 1944

 

Heinäkuun 8. päivä oli Jr 57 mennyt puolustamaan vielä Vuoksen eteläpuolella olevaa Äyräpään harjua, mutta sen 5. komppania jäi reserviin pohjoispuolelle Vuosalmelle. Aamulla  9.päivä 1944  venäläiset tulivat Vuoksen yli ja 5. komppania joutui torjuntataisteluihin ja sai vihollisen etenemisen pysäytettyä. mutta sillanpääaseman he kuitenkin saivat Vuoksen siltä puolelta.  Ernrothin rykmentti Jr7 oli vastuusta alueesta Osa ryssistä oli päässyt kuitenkin melko syvälle aina kuuluisan Ehrnroothin johtopaikkaan asti , jotka Ehrnrooth sai kuitenkin miehineen lyötyä.  Sen verran hätä Ehrnrothille kuitenkin tuli, että Vuosalmen puolella olevista  6:n eri  joukko-osaston rippeistä koottiin yhteinen tilapäisosasto tekemään vastahyökkäys tavoitteena ajaa vihollinen takaisin Vuokseen.  Tähän tilapäisosastoon kuului myös Jr57:n 5.komppania. Tilapäisosasto lähti hyökkäämään avoimen pellon yli kohti vihollisen sillanpääasemaa, mutta kohtasi  armottoman vastatulen suorasuuntaistykeistä ja maataistelulentokoneista. Siihen päättyi sillä kertaa komppanian historia.

Taistelusta löytyi myös kertomus yhdessä Jr 57 5.komppanian kanssa hyökänneen osasto Aholan( Er.P. 12) 19 vuotiaalta täydennysmieheltä Armas Varjoselta, joka seurasi myös  5.komppanian hyökkäystä omalta sektoriltaan: ”  Saimme käskyn lyödä Vuoksen yli tulleet venäläiset takaisin virtaan  Mäntylän talon luona. Hyökkäyksen aikana kohtasin elämäni ensimmäiset viholliset. Olin vain parinkymmenen metrin päässä, kun havaitsin asemissa olevat vanjat. Jatkoimme hyökkäystä vihollisen asemia kohtaan.  Mäntylän talon suunnalla siihen osallistui ainakin JR 57:n ja JR 7:n miehiä. Komppaniat pääsivät kovasti yrittäen parinkymmenen metrin päähän tavoitteesta. Siihen eteneminen pysähtyi kuin seinään. Tappiot olivat suuret ja joka puolella huudettiin lääkintämiehiä. Lähimmäs vihollista päässeet miehet jäivät kaikki palaamatta.

Jr 57 :n 5. komppanja  sotapäiväkirja kertoo  taistelusta: ” Klo 13 lähti komppania vastaiskuun, mutta päästyään välitavoitteeseen Vuosalmen kylän ensimmäisiin taloihin, kohtasi se niin lujan vastarinnan, että tavoitteen saavuttamiskäskystä oli luovuttava. Luutnantti Gestrinin jäädessä varmistamaan saavutettua menestystä, muu komppania lähti asemiinsa. Jääden loppupäiväksi varustustöihin lohkolleen…Komppanian tappiot kuluneena päivänä; kaatuneina: Kuivasniemi, Niilo Viljanen, Albert Rajala, Onni Lepistö, Seppo Järvenpää, Taisto Iivonen, Lauri Koskela, Veikko Suojanen, Onni Kauranen.  Haavoittuneita luutn Esko Leppänen, vänr. Sakari Forsman ja 7 aliupseeria ja 43 miestä. (sotapäiväkirja 5./JR 57)

Setäni oli mukana tuossa rynnäkössä ja haavoittui olkapäähänsä. Maataistelukone pääsi yllättämään. Tapahtui muutakin. Setäni taistelutoveri, koulukaveri, lapsuudenystävä haavoittui pahasti. Setä yritti kantaa häntä turvaan, mutta joko haavoittumisen takia tai kantaessaan kun itse haavoittui, joutui jättämään toverinsa kentälle. Setä pelastettiin, mutta asetoveri jäi kentälle vielä pitkäksi aikaa ja kuoli haavoihinsa. Kun toveri saatiin viimein pois ei kukaan pystynyt häntä tunnistamaan ja hänen kohtalonsa oli pitkään epäselvä. Toivuttuaan setäni lähti etsimään häntä ja löysi ruumiin tunnistettavaksi jotenkin.

Majuri Hänninen toi sen jälkeen muut Jr 57 komppaniat vastoin esikunnan käskyä pois Äyräpään tulimyrskystä vastustaen näin esimiehiään. Myöhemmin Hännisen omaehtoista ratkaisua pidettiin oikeana ja hän sai Mannerheimritarin ristin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tapahtui 80 - vuotta sitten huhtikuussa 1944

Eno odottelee lähtöä Lapin sotaan 26.9.1944

Enon joukkue lähtee myös kesäkuun puolivälissä 1944 Äänisen rannalta